image.jpg

 

Melissa Da Costa

Kaikki taivaan sini

Sivut 646

 

"Minäkin haluan oppia sen. Kun elää menneessä tai
murehtii tulevia, kuten sanoit, sitä helposti unohtaa, että
kaikessa on jotakin kaunista. Ainakin melkein kaikessa.
Lapsena sitä osaa olla läsnä hetkessä ihan luonnostaan, vai mitä?
Lapsi saattaa pysähtyä vaikka ihailemaan hopeanhohtoista kiveä tai
sulkaa. Poimia voikukkia ja haltioitua niiden kirkkaankeltaisesta väristä.
Aikuisten taas pitävät voikukkia rumina rikkaruohoina"
Kumpaakin hymyilyttää.
"Totta. Lapsilla on nämä hommat hallussa."
Emilee kurtistaa kulmiaan:
"Minne se taito katoaa? Unohtuuko se vain?"
"Myöhemmin ajatukset alkavat kai pyöriä muissa asioissa.
oman tulevaisuuden petaamisessa, sosiaalisessa elämässä
pärjäämisessä, rahan hankkimisessa."

Mä oon ihan sanaton,
tämä kirja on niin super hyvä.
Mulle oli suuri kynnys aloittaa tätä kirjaa,
koska tämä kertoo parantumattomasti sairaan nuorenmiehen tarinaa.
Tarina on kuitenkin niin mukaansa tempaava,
etten olisi sama ihminen, jos en olisi lukenut tätä kirjaa
ja saanut näitä oppeja sekä mietelauseita.
Tästä tulee hyvä olo.
Kirjassa tapahtuu jatkuvasti...


Nyt te saatte aivan väärän kuvan tästä kirjasta,
jos luette vain näitä minun
höpinöitäni,
siis suosittelen lukekaa itse ja löytäkää ne oman onnen oivallukset näiltä sivuilta.

Nuorimies jättää siis kaiken taakseen ja lähtee viimeiselle matkalleen matkailuautollaan.
Saaden mukaansa netti-ilmoituksella naisen, 
joka  tuntuu niin vaitonaiselta sekä salaperäiseltä.

Ranskan kauniissa maisemissa kumppanukset kulkevat matkaansa
niin matkailuautolla ajellen,
kuin yhdessä samoten.

Matkan varrella tulee upeita elämyksiä,
niin yhdessä,
kuin matkan varrella tutustuvien ihmisten 
sekä eläinten kanssa.

Kirjassa on paljon niitä hetkiä,

kun naurat aivan suunnattomasti 
ja välillä taas tulee verrattua omaa elämää 
kirjassa tapahtuvaan elämään. 

Minäkin ennakkoon murehtija
ja taakseni katsoja sain oivia neuvoja elämään.

Suosittelen tätä kirjaa...
Takakannessa kerrotaan kirjasta hyvin.

"Ihmeellinen matka 
elämän kauneuteen."


Kirja oli tosiaan minulla kahden viikon laina-ajalla 
ja laitoin itselleni haasteen, että kirjaa täytyy lukea joka päivä 64 sivua,
mutta kirjaa tuli luettua päivässä niin suurin harppauksi,
että lopulta kirja olikin viikossa luettu loppuun.

 

IMG_20240815_184157.jpg

Gini-kissamme oli ahkera lukukaverini
ja oli moneen otteeseen lukusessioissa mukana